Tässä blogissani kirjoitan pH-tasapainosta ja sen merkityksestä terveyteen. Sekä siitä, miten itse kukin voi vaikuttaa tämän terveydelle niin tärkeän tasapainon ylläpitämiseen, auttaen ja tukien kehon omia mekanismeja.
Ihmisen elimistö pyrkii aina tasapainotilaan, jossa se voi parhaiten tukea kokonaisvaltaista terveyttä. Kehomme on luotu korjaamaan, paikkaamaan ja parantamaan itseään lukemattomilla hienoilla tavoilla.
Monipuolisen kehityksen maailmanpyörässä pyörien, lääketiede mukaan luettuna, olemme melkein kadottaneet ymmärryksen siitä, miten meidän tulisi pitää huolta kehostamme. Onkin korkea aika arvioida uudelleen, mitä voimme tehdä terveytemme hyväksi. Ihmiskehon sanotaan olevan kykeneväinen elämään terveenä yli sata vuotta, mutta se kamppailee terveyden ja olemassaolonsa puolesta monesti melkoisen osan elämäänsä.
Lyhenne pH tulee ilmaisusta ”potential of hydrogen” ja on keino mitata mm. kehon nesteiden ja kudosten happamuutta sekä emäksisyyttä. pH-alue liikkuu 0–14 välillä. pH7 katsotaan neutraaliksi, eli sekä happamuus että emäksisyys ovat tasapainossa. Molempien ollessa 7,7:stä alaspäin happamuus lisääntyy, kun taas ylöspäin emäksisyys lisääntyy.
Muutamia ihanteellisia pH-arvoja:
Kaikki kehon säännöstelymekanismit (hengitys, verenkierto, ruuansulatus ja hormonituotanto) pyrkivät tasapainottamaan herkkää sisäistä pH-tasapainoa, koska keho ei voi sietää jatkuvaa epätasapainoa ilman seurauksia.
Munuaisilla on merkittävä tehtävä ylläpitää pH:n ja elektrolyyttien (kalsium, magnesium, kalium, natrium) tasapainoa. On huomattavaa että elimistön happamuuden lisääntyessä näitä elektrolyyttejä käytetään taistelukeinoina lisääntyvää happamuutta vastaan.
Lisääntynyt kehon happamuustila johtaa siis tärkeiden mineraalien katoon (virtsan kautta), ja siten myös vitamiinien imeytyminen heikkenee. Solut alkavat kärsiä mineraalien puutoksesta ja niiden kyky eliminoida toksiineja ja saada happea heikkenee.
Tyypillisiin oireisiin lukeutuvat päänsärky, allergiaoireet, ihottumat, poskiontelotulehdukset, sekä jatkuva flunssakierre. Vähitellen heikentyneet elintoiminnot ilmenevät mm. kilpirauhasen, maksan, munuaisten ja lisämunuaisten toimintahäiriöinä.
Ravinteiden heikon imeytymisen myötä myös immuniteetti heikkenee ja altistaa kehon tulehduksille, tartunnoille ja monille nykysairauksille, osteoporoosi mukaan luettuna. Energiatason heikkeneminen voi myös johtua elimistön liian korkeasta happamuustilasta, niin ikään myös nopea ikääntyminen ja sen myötä lukuisia muita terveyteen liittyviä ongelmia.
Kuten jo blogin otsikosta voi päätellä, pH on melkein aina liiallisen hapan. Tämä on ollut ilmeistä hyvin usein myös terapiatyössäni. Vaikka liiallinen happamuus on hyvin yleistä, liiallinen emäksisyys ei merkitse, että tilanne olisi optimaalinen.
Asidoosi (liian korkea elimistön happamuustila) on yleinen terveysongelma, joka johtaa lukuisiin terveyttä heikentäviin oireisiin ja vakaviin sairauksiin. Jokapäiväisessä elämässä on joukko tekijöitä, jotka johtavat erilaisiin asidoositiloihin. Kaikilla on useimmiten taustalla jokin elämäntavoista / ruokavaliosta johtuva tekijä:
1. Ruokavalio-asidoosi
Epäterveellinen ruokavalio: pika- ja roskaruoka, valmisruoat, sokeri ja sitä sisältävät ruoat, lihaleikkeleet, makkarat, virvoitusjuomat, prosessoidut maitotuotteet, vehnä ja sitä sisältävät kaupalliset tuotteet, karkit, prosessoidut kasviöljyt ja niitä sisältävät ruoat, alkoholi ja kofeiini kaikki osaltaan lisäävät elimistön happamuuspitoisuutta.
2. Munuaistiehyiden asidoosi
Liian suuren happamuuden vuoksi munuaiset eivät ajan myötä kykene poistamaan happoja virtsan kautta, jolloin veren pH-tasapaino horjuu vakavasti eli happamuus lisääntyy.
3. Maitohappoasidoosi
Liika alkoholin käyttö, sydämen ja maksan toimintakyvyn vakava heikkeneminen, syöpä ja ylenpalttinen liikunta ovat muutamia esimerkkejä ongelman syistä.
4. Diabeettinen ketoasidoosi
Kun diabetesta sairastavan verensokerin hallinta karkaa käsistä.
Elämäntapatekijöihin kuuluvat mm. liikunnan puute (myös liiallinen liikunta), huono yöuni, stressi ja mielialaongelmat.
1. Poista tai vähennä ruokavaliosta edellä mainitut epäterveelliset ruoka-/ juoma-aineet.
2. Korvaa ne emäksisyyttä lisäävillä vaihtoehdoilla – lisää ruokavalioon:
3. Karta lisäaineita, joita on runsaasti roska-, pika- ja valmisruoissa, ympäristömyrkkyjä, vältä lääkkeitä aina kun mahdollista, alkoholia ja liiallista kofeiinia, lopeta tupakointi.
4. Käytä luomutuotteita aina kun mahdollista.
5. Liiku säännöllisesti, mutta ei ylenpalttisesti.
6. Pyri luonnolliseen, hyvään yöuneen.
7. Ole tietoinen stressistä ja pyri vähentämään sitä.
Ymmärrettävästi monet asiakkaani ovat huolissaan lihan ja ylipäätään eläinperäisten ruoka-aineiden käytöstä, kun halutaan ylläpitää elimistön pH-tasapainoa. Vaikka monet proteiiniruoat lisäävät happamuutta, voi ajoittain käyttää laadukkaita eläintuotteita, kuten punaista lihaa, jos se ei sisällä lisäaineita tai lääkkeitä ja on peräisin ruoholla kasvatetusta karjasta.
Luonnonmukaiset kananmunat ovat monipuolinen ja terveellinen ravintolähde. Kala ja meriruoka ovat myös terveellisiä ajoittain käytettynä, mutta valitettavasti meidän on oltava tarkkoja, mistä ne ovat peräisin. Niin ikään maitotuotteita voi nauttia kohtuudella, jos raaka-aine ei ole prosessoitu ja maito tulee ruohoa / heinää syövästä karjasta. Luonnonjogurtit, laadukas voi sekä täysrasvainen juusto kohtuudella, voivat kuulua tasapainoiseen ruokavalioon.
Juuri tasapaino onkin kaiken a ja o. Eläinperäisiä ruoka-aineita tulee tasapainottaa runsaalla määrällä vihanneksia. Myös kasvisperäisiä aterioita, jotka sisältävät hyviä proteiineja ja laadukkaita rasvoja kannattaa suosia. Näin eläinperäisten ruoka-aineiden tarve automaattisesti vähenee. Tällä tavalla ateriat voivat tukea elimistön pH-tasapainoa. Mutta jos lautasella on vain hampurilainen ja ranskanperunoita, annos lisää elimistön happamuustilaa huomattavasti!
Jos on huolissaan oman elimistönsä pH-arvoista, apteekista on saatavilla mittauskeinoja, joita on helppo käyttää. Varmista, että valitsemasi keinolla voi myös testata syljen ja virtsan happamuusarvoja.
Tule asiantuntevaan AITO hyvän olon kauppaan!
Sinikka Pakeman valmistui ravintoterapeutiksi Lontoossa vuonna 1998. Hän on siitä lähtien toiminut terapeuttina Lontoossa ja Helsingissä. Pakeman on kirjoittanut kolme kirjaa ja monia artikkeleita. Hän kouluttaa ravinnosta ja terveydestä, ja on luonnonmukaisen ja paikallisen ravinnon puolestapuhuja. Lisätietoa: www.sinikkapakeman.com