Tohtori Matti Tolonen on laillistettu lääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti. Hänet tunnetaan yhtenä Suomen luontaislääketieteen uranuurtajista. Tolonen on toiminut mm. käytännön lääkärinä, professorina sekä ylilääkärinä Työterveyslaitoksessa.
Ravintolisät voivat estää eteisvärinää
Eteisvärinä (lääkärikielellä ”flimmeri”) on yleinen sydämen rytmihäiriö yli 40-vuotiailla: heistä joka neljäs kokee ohimenevän eteisvärinän jossakin elämänsä vaiheessa. Iän myötä eteisvärinä yleistyy niin, että yli 75-vuotiaista yksi kymmenestä sairastaa sitä kohtauksittain tai pysyvästi.
Vika ei ole välittömästi hengenvaarallinen, mutta toistuessaan ja useita tunteja tai päiviä kestäessään se voi aiheuttaa sydämen kammioon verihyytymiä, jotka voivat kulkeutua aivoihin ja aiheuttaa aivohalvauksen. Siksi potilaille määrätään usein verenohennuslääkitys.
Berberiini, C- ja D-vitamiinit, kalaöljy sekä magnesium ehkäisevät tutkimusten mukaan eteisvärinää. Näillä ravintolisillä on synerginen eli yhteisvaikutus, joten potilaan kannattaa käyttää niitä yhtaikaa, jolloin saadaan parempi tulos kuin yhtä ainetta kerrallaan kokeilemalla.
Berberiinin rytmihäiriöitä estävä vaikutus osoitettiin ensimmäisen kerran lääketieteellisessä kirjallisuudessa vuonna 1985. Sen jälkeen on julkaistu muutamia pienehköjä tutkimuksia, joissa berberiini on korjannut rytmihäiriöitä. Kiinalaiset kardiologit tekivät äsken uuden vuoden mittaisen tutkimuksen, jossa berberiini osoittautui yhtä tehokkaaksi eteisvärinän estohoidossa kuin tehokkaimpana pidetty lääke amiodaroni. Amiodaronilla on kuitenkin useita haittavaikutuksia, minkä takia sitä ei pidetä ensivaiheen lääkkeenä eteisvärinän hoidossa. Lisäksi sen käyttö edellyttää monia varotoimia ja potilaan huolellista seurantaa.
Berberiini-tutkimukseen valittiin 225 eteisvärinäpotilaan joukosta 88 henkilöä, jotka noudattivat ohjeita vaikutusjakson loppuun asti. Berberiiniä sai 45 ja amiodaronia 43 potilasta. Ryhmät oli jaoteltu samankaltaisiksi iän, sukupuolen ja rytmihäiriön suhteen. Berberiinin päiväannos oli keskimäärin 1,3 grammaa (0,3–2,0 g/vrk). Amiodaronia annettiin ensimmäisen viikon ajan 0,6 g/vrk ja sen jälkeen viikon ajan 0,4 g/vrk ja sitten 0,2 g/vrk vuoden loppuun asti. Potilaille tehtiin EKG-tutkimus kerran viikossa esimmäisen kuukauden aikana ja sen jälkeen kerran kuukaudessa. Sydämen kaikuluotaus (ultraääni) eli ekokardiografia tehtiin 1, 3 ja 12 kuukauden kuluttua ja samalla potilailta tiedusteltiin mahdollisia sivuvaikutuksia.
Sydämen syke kääntyi normaaliksi sinusrytmiksi yhtä hyvin berberiinillä ja amiadaronilla eikä sydämen kaikuluotauksen tuloksissakaan ollut merkittäviä eroja. Berberiinillä sydämen rytmi normalisoitui hiukan hitaammin ja leposyke jäi vähän nopeammaksi kuin amiodaronilla.
Amiodaroni-ryhmässä 5 potilasta koki vähäisiä sivuvaikutuksia (2 ohimenevää harvalyöntisyyttä, 2 pahoinvointia ja 1 huimausta). Oireet hävisivät annoksen pienentämisen jälkeen. Berberiiniä saaneilla potilailla ei ilmennyt mitään sivuvaikutuksia. Kardiologit pitivät berberiiniä suositeltavana ravintolisänä eteisvärinän estohoidossa.
Tutkimuksen julkaisi BioMed Research International -lehti.
Tule asiantuntevaan AITO hyvän olon kauppaan!