Homealtistus ja krooninen väsymysoireyhtymä - voiko niillä olla yhteys?

Viime vuosina yhä useampi potilas on hakeutunut vastaanotolle pitkittyneen uupumuksen, aivosumun ja erilaisten koko kehoa kuormittavien oireiden vuoksi. Monet ovat käyneet läpi laajoja tutkimuksia ilman selkeää selitystä oireilleen. Samalla keskustelu sisäilman laadusta ja homealtistuksen vaikutuksista terveyteen on lisääntynyt. Näiden kahden ilmiön risteyskohdassa herää tärkeä kysymys: voiko homealtistus olla yksi kroonisen väsymysoireyhtymän taustatekijöistä? 

Krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS/ME on monitekijäinen ja edelleen osittain huonosti ymmärretty sairaus. Sille tyypillistä on syvä ja pitkäkestoinen uupumus, joka ei helpotu levolla sekä rasituksen jälkeinen voinnin selvä heikkeneminen. Oireisiin liittyy usein myös kognitiivisia vaikeuksia, unihäiriöitä ja autonomisen hermoston epätasapainoa. Vaikka yksittäistä syytä ei ole pystytty osoittamaan, tiedetään, että taustalla on usein useiden tekijöiden yhteisvaikutus. Ympäristötekijät kuten homealtistus voi olla yksi näistä. 

Homealtistus tarkoittaa altistumista kosteusvaurioituneiden rakennusten mikrobeille ja niiden tuottamille yhdisteille. Kyse ei ole pelkästään näkyvästä homekasvustosta, vaan myös mikroskooppisista hiukkasista ja mykotoksiineista, jotka kulkeutuvat hengitysilmaan ja päätyvät elimistöön hengityksen kautta. Nämä yhdisteet voivat vaikuttaa elimistöön monin tavoin, eikä vaikutus rajoitu pelkästään hengitysteihin. Usein kyse on laaja-alaisesta kuormituksesta, joka kohdistuu immuunijärjestelmään, hermostoon ja aineenvaihduntaan. 

Yksi keskeisistä vaikutusmekanismeista liittyy immuunijärjestelmään. Homealtistus voi johtaa tilanteeseen, jossa immuunijärjestelmä aktivoituu jatkuvasti. Tämä voi aiheuttaa matala-asteista tulehdusta, joka ei välttämättä näy tavanomaisissa laboratoriokokeissa, mutta kuormittaa elimistöä pitkällä aikavälillä. Samanaikaisesti immuunijärjestelmän toiminta voi myös heikentyä. Tämä immuunijärjestelmän toiminnan epätasapaino voi näkyä osalla potilaista lisääntyneenä alttiutena infektioille, pitkittyneenä sairasteluna ja hitaampana palautumisena infektioista. 

Hermosto on toinen keskeinen kohde. Monet homeelle altistuneet kuvaavat oireita, jotka viittaavat hermoston kuormittumiseen. Aivosumu, keskittymisvaikeudet ja muistiongelmat ovat yleisiä. Lisäksi voi esiintyä herkkyyttä valolle, äänille ja hajuille. Autonominen hermosto, joka säätelee muun muassa sydämen sykettä ja verenpainetta, voi joutua epätasapainoon. Tämä voi ilmetä huimauksena, sydämentykytyksenä ja heikentyneenä rasituksensietona. Nämä ovat samoja oireita, joita nähdään usein myös kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla potilailla. 

Energiantuotannon häiriöt muodostavat kolmannen tärkeän osan tässä kokonaisuudessa. Solujen mitokondriot vastaavat energian tuotannosta ja niiden toimintahäiriöt voivat johtaa voimakkaaseen uupumukseen. Homealtistuksen yhteydessä on esitetty, että mykotoksiinit ja tulehdus voivat häiritä mitokondrioiden toimintaa. Tämä voi selittää sen, miksi osa altistuneista kokee syvää, lamaannuttavaa väsymystä ja hidasta palautumista rasituksesta. Juuri rasituksen jälkeinen huonovointisuus on yksi CFS:n keskeisistä tunnuspiirteistä. 

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kaikki homeelle altistuneet eivät reagoi samalla tavalla. Yksilölliset erot ovat suuria. Geneettiset tekijät vaikuttavat siihen, kuinka tehokkaasti elimistö pystyy käsittelemään ja poistamaan mykotoksiineja. Myös suoliston kunto, ravitsemus, stressitaso ja aiemmat infektiot vaikuttavat kokonaiskuormaan. Usein kyse ei ole yhdestä tekijästä, vaan monien kuormitustekijöiden summasta, joka lopulta ylittää elimistön sietokyvyn. 

Kun tarkastellaan homealtistuksen ja kroonisen väsymysoireyhtymän mahdollista yhteyttä, voidaan ajatella, että home voi toimia laukaisevana, ylläpitävänä tai pahentavana tekijänä. Joissakin tapauksissa altistus voi käynnistää oireiden ketjun, erityisesti silloin, jos elimistö on jo valmiiksi kuormittunut esimerkiksi infektion jälkeen. Toisissa tilanteissa jatkuva altistus estää toipumista ja ylläpitää tulehdustilaa. 

Oirekuva on usein laaja ja vaihteleva. Tyypillisiä oireita ovat uupumuksen lisäksi päänsäryt, hengitystieoireet, jatkuva nenän tukkoisuus ja poskiontelotulehdukset, suolisto-oireet, virtsatieoireet, iho-oireiden paheneminen, lisääntynyt herkkyys kemikaaleille, valolle, äänille ja ruoka-aineille sekä lisääntynyt alttius infektioille ja muut neurologiset oireet. Juuri tämä oireiden monimuotoisuus tekee tilanteen tunnistamisesta haastavaa. Potilas saattaa hakeutua hoitoon yksittäisen oireen vuoksi, vaikka taustalla olisi laajempi kokonaisuus.

Hoidon kannalta keskeisin tekijä on altistuksen tunnistaminen ja poistaminen. Ilman tätä muut toimenpiteet jäävät usein tehottomiksi. Samanaikaisesti on tärkeää tukea elimistön tasapainoa. Immuunijärjestelmän tukeminen on keskeistä, sillä se on usein sekä kuormittunut että heikentynyt. Riittävä ravitsemus, vitamiinit, hivenaineet sekä suoliston hyvinvointi ovat tässä avainasemassa. 

Myös elimistön luonnollisten puhdistusmekanismien tukeminen voi olla hyödyllistä yksilöllisesti arvioituna. Erityisesti maksan ja suoliston toiminta osallistuvat mykotoksiinien käsittelyyn ja poistamiseen elimistöstä. Tukitoimet ovat kuitenkin tärkeää suunnitella potilaan kokonaistilanne ja herkkyys huomioiden, sillä sietokyky vaihtelee yksilöllisesti. 

Lopuksi on syytä korostaa, että homealtistus on monimutkainen ja yksilöllinen ilmiö. Kaikki oireet eivät johdu homeesta, mutta tietyissä tilanteissa sen merkitys voi olla keskeinen. Kun kyseessä on pitkittynyt ja selittämätön uupumus, on perusteltua tarkastella myös ympäristötekijöitä osana kokonaiskuvaa. Oikea-aikainen tunnistaminen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa voivat olla ratkaisevia toipumisen kannalta. 

Kirjoittanut: Susanna Siltala, Yleislääkäri, LL
Funktionaaliseen lääketieteeseen erikoistunut lääkäri.
Kruunuhaan Lääkärikeskus Oy, AntioksidanttiKlinikat