Nokkonen – monipuolinen villiyrtti

nokkonen
villiyrtti
lääkekasvi
folaatti
kalsium
nokkostee
diureettinen
turvotus
rohdos
nokkosvesi
hiukset

Nyt on se aika vuodesta kun haluaisi jo päästä upottamaan sormensa multaan, oli se sitten omassa puutarhassa, viljelypalstalla tai parvekkeella. Yöt ovat vielä liian kylmiä, jotta pienet taimet selviäisivät. Ensimmäiset leskenlehdet on jo nähty ja parvekkeella on pientä lupausta vihreästä ruohosipuliruukussa, mutta siihen se jää.

Kohta päästään jo ihmettelemään luonnon uudistumiskykyä, kun joka paikasta alkaa työntyä vartta ja lehteä. Ajattelin tällä kertaa ylistää nokkosen monipuolisuutta ravintona, lääkekasvina ja kuitukasvina. Aloitetaan katsomalla, mitkä nokkoslajit kasvavat Suomessa.
 

Isonokkonen ja rautanokkonen

Tavallisin on isonokkonen (Urtica dioica) ja vähän harvinaisempi on Etelä-Suomessa viihtyvä rautanokkonen (Urtica urens), joka itse asiassa on tulokaslaji. Rautanokkosella on vähän voimakkaampi polte, se on matalampi kuin isonokkonen ja lehdet ovat voimakkaammin vihreät ja hieman kiiltävät. Parhaiten sen erottaa isonokkosesta pienemmistä kukista. Ravintona käytetään lähinnä lehtiä, kuitua saadaan varsista ja lääkkeellisesti käytetään kaikkia osia eli lehtiä, juuria ja siemeniä.
 

Ravintorikas nokkonen

Nokkosen lehtiä voidaan käyttää ravinnoksi samalla tavoin kuin pinaattia, mutta rautaa nokkonen sisältää kolme kertaa enemmän kuin pinaatti. Muita ravintoaineita, mitä nokkosessa on runsaasti ovat A-, C- ja K-vitamiini, folaatti ja karotenoidit. Viimeksi mainitut ovat rasvaliukoisia antioksidantteja, joista osalla (alfa-karoteeni, beta-karoteeni ja beta-kryptoksantiini) on A-vitamiinivaikutusta eli ne muuttuvat elimistössä A-vitamiiniksi, tarpeen mukaan. Mineraaleista nokkosessa on runsaasti kaliumia ja kalsiumia.
 

Nokkosen käyttö

Hienonnetuista (yleensä kuivatuista) nokkosen lehdistä voi myös valmistaa hauduketta seuraavan reseptin mukaan: 1,5 g (n. 2 tl) lehtiä ja 1,5 dl vettä kiehautetaan ja siivilöidään tai haudutetaan lehtiä kuumassa vedessä 10 minuuttia ja siivilöidään. Juomaa voi nauttia 1–4 kertaa päivässä.

Mitä vaikutuksia sillä on? Nokkosen lehdille on dokumentoitu diureettista eli virtsaneritystä lisäävä vaikutusta, joten siitä voi olla hyötyä, jos on esim. turvotusta. Myös virtsatieinfektioiden ja eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun yhteydessä on hyvä juoda riittävästi, jotta munuaisista huuhdotaan esim. bakteerit pois. Saksankielisissä maissa puhutaankin yleensä huuhteluterapiasta esim. tukihoitona näissä edellä mainituissa sairauksissa.

Nokkosen juurta on perinteisesti käytetty virtsan erityksen lisääjänä, ihoa ja limakalvoja supistavana rohdoksena ja kurlausvesissä. Nykyinen käyttö on lähinnä miesten eturauhasvaivojen hoidossa ravintolisinä tai perinteisinä kasvirohdosvalmisteina. Siemenet sisältävät keltaisen vihreää rasvaöljyä, polysakkarideja ja karotenoideja. Niitä saattaa olla linturehuun sekoitettuna sekä vanhojen hevosten rehussa antamaan karvalle lisää kiiltoa.
 

Käytä nokkosta myös ulkoisesti

Ulkoisesti nokkosta, esim. nokkosvettä, on käytetty pään ihon ja hiusten hoitoon, koska se kiihdyttää pintaverenkiertoa. Hiusten hoitoon löytyy myös valmiita tuotteita, esim. shampoota, jotka sisältävät nokkosta.

Nokkosen väitetään olevan maailman vanhin kuitukasvi, jota käytettiin jo kivikaudella. Varresta erotettavista kuiduista on valmistettu kalastusvälineitä, verkkoja ja köysiä. Myöhemmin siitä opittiin tekemään myös kankaita. Lisäksi nokkosella voidaan värjätä kankaita ja lankoja. Lehdet värjäävät niitä tummanvihreiksi ja juuret keltaisiksi.