D-vitamiinin saantisuositukset puhuttavat

D-vitamiinin saantisuositukset ovat puhuttaneet kovasti viime vuosina. Tämänhetkiset viralliset suositukset ovat hyvin varovaiset: 

• Alle 2 v. lapsille 10 µg ja 2–17 -vuotiaille 7,5 µg ympäri vuoden.
• Aikuisille 10 µg tarvittaessa eli silloin, kun ei käytetä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa vuoden pimeimpänä aikana (loka–maaliskuu).
• Yli 75-vuotiaille 20 µg ja raskaana oleville 10 µg ympäri vuoden. 

Kuitenkin monesti D-vitamiinia suositellaan ja käytetään huomattavasti suurempia määriä. Silti moni suomalainen kärsii edelleen D-vitamiinin puutteesta. 
 

Seerumin D-vitamiinipitoisuuden viitearvot vaihtelevat. Osteoporoosin Käypä hoito -suositusten mukaan:

• Alle 25 nmol/l on vakava puutos
• alle 50 nmol/l on puutos
• 50–75 nmol/l on yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus
• 75-120 nmol/l on tavoitepitoisuus osteoporoosipotilaalla
• myrkyllisen pitoisuuden raja on 375 nmol/l. 

Yleensä tavoitearvo yli 75 nmol/l edellyttää vähintään 75 µg:n saantia päivässä. Tässä hiukan taustaa D-vitamiinista 1940-luvulta.
 

D-vitamiinipistokset Lapissa 1940-luvulla

Leena Tuuteri on 97-vuotias lasten kardiologian emeritaprofessori. Leena kävi terveyssisarkoulun sodan aikana ja oli Lapissa antamassa lapsille D-vitamiinipistoksia. Myöhemmin Leena opiskeli lääkäriksi, erikoistui lasten sydäntauteihin ja väitteli tohtoriksi.  

Lapissa järjestettiin vuosien 1946–1948 aikana Punaisen Ristin järjestämä iso neuvolavastaanotto. Useasta kylästä tuli toistasataa lasta lääkärintarkastukseen. Leena terveyssisarena liikkui kolmisin lääkärin ja autokuskin kanssa, pistäen lahjoituksena saatuja D-vitamiiniampulleja (300 000 IU eli 7500 µg/ kerta) kerta-annoksena Lapissa lapsien pakaralihakseen.

– Kaikki talot Lapissa oli sodan jäljiltä poltettu ja oli vain siltoja näkyvissä, se oli kovaa hommaa, muistelee Leena. 

– D-vitamiinipistoksia saaneet lapset olivat iältään vauvoista kouluikäisiin. Pistoksia annettiin niille, joilla oli selkeät riisitaudin oireet. Pistoksia ei riittänyt kaikille, siksi piti valikoida lapset, joilla oli suurin tarve, Leena kertoo. 

– D-vitamiinista käytiin aikoinaan sotaa lääkärien ja kalastajien kanssa. Tiedettiin, että kalastajien lapset eivät sairastuneet riisitautiin, mutta lääkärit eivät myöntäneet sitä – eivät halunneet ulkopuolisia neuvoja.

Mitään haittavaikutuksia ei näistä vahvoista 7500 µg:n kerta-annoksista D-vitamiinia ole raportoitu. 

Leenan mielestä on järkyttävää, minkälainen ero on lapsien terveydessä nyt ja silloin. Leena haluaa korostaa, että hänen mielestään neuvolat ovat tehneet tärkeää työtä Suomessa. Lapsilla on mahdollisuus käydä tarkastuksessa säännöllisesti.

Leenalle oma äiti syötti pienenä kalanmaksaöljyä kovan taistelun kera (ei ollut mitään herkkua silloin). Nykyään Leena syö 50 µg D-vitamiinia päivittäin, jonka hän on määritellyt itselleen sopivaksi. Hän käyttää myös muita ravintolisiä. 
 

Leena Tuuteria haastattelivat Maija Huhtikorpi ja Anni Pöyhiä.

Tule asiantuntevaan AITO hyvän olon kauppaan!