Borreliaspirokeetasta on sittemmin löytynyt ympäri maapalloa useita lajeja ja alalajeja, joilla on omat erityispiirteensä. Yhteistä niille on tarttuminen punkin välityksellä, joskin muitakin tartuntatapoja tiedetään ja epäillään. Puutiaisella eli punkilla ja borrelialla on Euroopassa n. 300 isäntäeläintä; jyrsijöitä, hirvieläimiä, lintuja. Ihminen on tämän kiertokulun sivujuonne, johon borreliaspirokeetan ja punkin kierto päättyy kuin umpikujaan.
Punkki kasvaa hitaasti asteittaisella muodonmuutoksella: muna-toukka-nymfi-aikuinen. Samalla se siirtyy isäntäeläimestä toiseen. Borreliaspirokeetta elää punkin keskisuolessa, josta se siirtyy sylkirauhaseen. Punkin imiessä verta isännästään sylkirauhasesta huuhtoutuu spirokeettoja puremakohtaan.
Tartuntavaiheessa punkin puremakohtaan kehittyvä rengasihottuma on taudille ominainen diagnostinen muutos. Ihon reaktio voi olla myös erilainen, ja ihottuma voi puuttua kokonaankin. Ilmeisesti merkittävä osa ensivaiheen reaktioista jää huomaamatta ja siten myös hoitamatta. Tässä vaiheessa hoito olisi kuitenkin kaikkein tuloksellisinta riittävällä antibioottiannoksella riittävän pitkään.
Borrelia-bakteeri pystyy piiloutumaan elimistöön
Borreliaspirokeetalle on ominaista sen hidas jakautuminen. Kun bakteerit jakautuvat yleensä keskimäärin kerran tunnissa, borreliaspirokeetan jakautumissykli kestää jopa viikon. Ongelmana ovatkin monet sen erityispiirteet; se pystyy piiloutumaan elimistöön ja hämäämään immuunipuolustusta. Vain noin puolelle infektoiduista kehittyy vasta-aineita. Piiloutumisessaan se käyttää muodonmuutosta solun pintarakenteissa sekä lepomuotoisiin kystoihin, pyöreisiin muotoihin ja hakeutuu solujen, hermo- ja lihassäikeiden sekä sidekudosväliaineiden sisään.
Lisäksi se löytyy usein ns. mikrobibiofilmeistä, jotka ovat bakteerien ja hiivojen muodostamia ”klönttejä”. Biofilmejä tavataan kiinnittyneinä monilta pinnoilta mutta myös vapaina. Ne suojaavat mikrobeja sekä puolustusmekanismeilta että antibiooteilta.
Hoidetuistakin kuitenkin osalle kehittyy Borrelian myöhäisvaiheita. Niiden tunnistaminen on erityisen haastavaa, koska oireet eivät noudata mitään selvää kaavaa. Voi olla toistuvia yleisoireita, flunssankaltaisia lämmönnousuja, väsymystä, erilaisia usein ”vaeltavia” jäsensärkyjä, nivelkipuja, lihasten nykimisestä aina vaikeisiin hermostollisiin oireisiin.
Borrelian hoito
Hoito on yksilöllistä. ILADS:n suosituksessa lähdetään vähintään 3 kk kestävästä antibioottikuurista tukihoitoineen. Biofilmien hajottamiseen suositellaan entsyymivalmisteita, tulehdusreaktioiden hillintään ja vastustuskykyä ylläpitämään antioksidantteja (mm. A-, E- ja C-vitamiinit, seleeni, sinkki, myös kurkumiini) sekä immunostimulantteja palauttamaan luonnollista immuniteettia ja unohtamatta tärkeintä suoliston kunnon ylläpitoa probiooteilla (vahvoilla, ihmisperäisillä) ja hyvällä ruokavaliolla. Hyvällä hoidolla krooninen MSIDS (infektiotauti-oireyhtymä) muuttuu vähintäänkin siedettäväksi ja parhaimmillaan parantuu täysin.
On muistettava, että vaikeat krooniset sairaudet ovat haaste, johon on vastattava. Tutkimustietoa tarvitaan vielä paljon mm. siitä, miksi vain jotkut sairastuvat ja miten luonnollista vastustuskykyä voidaan parantaa.
Ota yhteyttä / lisätietoa: Kruunuhaan Lääkärikeskus Oy https://antioksidantti.fi/ Ajanvaraus: 09 6226 4545helsinki@antioksidantti.fi
KIRJOITTANUT: Erkki Antila, yleislääkäri