Raudanpuute: miten hoitaa ja mistä on kyse? 

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon raudanpuutteesta. Ohessa lyhyt katsaus näkemyksestäni raudanpuutteesta ja sen hoidosta. 

 

Tyypillisimmät raudanpuutteesta kärsivät ovat:

  • Paljon maitotuotteita käyttävät 
  • Usein vilustumisen oireista kärsivät 
  • Vegaanit ja kasvissyöjät 
  • Eliittiurheilijat 
  • Uupuneet (esim. krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS) 
  • Tulehduksesta kärsivät 
  • Suolivaivaiset 
  • Raskaana olevat 
  • Munuaisvaivaiset 
  • Homealtistuneet 
     

Laboratorion viitevälien arvioiminen 

Kysymys kuuluukin, miten arvioidaan raudanpuute? Tämä ei ole helppo tehtävä, sillä jo opiskeluaikanani 80-luvulla, kun tein tämän kysymyksen, minulle vastattiin, että on vaikeaa arvioida raudanpuutetta. Elimistöllä on raudasta monta erilaista varastoa, ja on siten vaikeaa vetää raja-arvoja, joiden mukaan tilannetta arvioitaisiin.  

Useiden satojen mittaustulosteiden perusteella olenkin voinut huomata tämän käytännössä, sillä osa raudan mittausarvoista voi olla tyypillisesti hyvällä tasolla, kun taas jokin niistä ei ole viiteväleissä. Lisäksi on ongelmana se, että viitevälit eivät välttämättä ole ns. oikeassa, sikäli, kun kyse on epidemiasta, laajasta ongelmasta, joka koskee todella monia (Kuva 1). Raudan puutteesta tai anemiasta (viimeksi mainittu tarkoittaa liian alhaista hemoglobiinia) kärsii kansainvälisten julkaisujen mukaan jopa 30 % koko maailman väestöstä, ja jos mukaan lasketaan odottavat äidit, kyse onkin 40 % koko väestöstä! (1)

Keskusteltuani vanhan kokeneen professorin kanssa, hän totesi, että jo 60-luvulla raudanpuutetta tutkittiin ennen kaikkea kehitysmaissa, joista monet ovat kuumia Afrikan maita. Näissä kuolleisuus tai infektiosairaudet lisääntyivät rajusti, mikäli terapiassa käytettiin suuriannoksisia rautavalmisteita. (2, 3) Tämä herätti minussa uusia ajatuksia.  

Muistan myös, kuinka opiskeluaikainen mikrobiologian professorini oli luennoillaan kertonut, että suoliston mikrobien kasvua eniten rajoittava tekijä on raudanpuute. Siis mikrobit, yhtä lailla kuten mekin, tarvitsevat rautaa, ja sitä ne myös pyrkivät saalistamaan, jolloin suolistossa esim. puhdas rautasulfaatti (FeSO4) on niille parempi raudanlähde kuin esim. jokin kelatoitu raudan muoto. Vaikka siis rautaa olisi kelaattivalmisteessa vähemmän kuin puhtaana rautasulfaattina, pystyy elimistömme ottamaan sitä paremmin, kuin epäorgaanista (siis ei hiilivety-rakenteisiin sitoutunutta) rautasulfaattia. Tällöin kelaattirauta ei hukkaannu yhtä paljon mahdollisesti suoliston haitallisille mikrobeille. Ja nykyinen ongelmahan tuntuu olevan kovasti se, että monilla meistä on suolistossa haitallisia mikrobikantoja sekä suolivaivoja (näitä voidaan analysoida ulosteen mikrobikantojen määrityksellä). Haitallisten mikrobien lisääntyminen lisäraudalla samalla, kun itse jäämme raudan puutteeseen voisi siis olla ongelma.  
 

Raudanpuute, mitä se loppujen lopuksi aiheuttaa?  

Meillä on punasoluissa hemirakenne, jonka keskelle tulee rauta-atomi. Tämä sitoo itseensä väliin hapen ja hiilidioksidin (CO2:n) tai häästä ja tupakasta peräisin olevan hiilimonoksidin (CO:n). Meidän energiatuotantomme on täysin riippuvainen siitä, että solujen sisällä olevat mitokondriot, entiset bakteerit, tuottavat meille energiaa, kun ne polttavat sitä sekä sokereista että rasvoista. Tässä tilanteessa hiiliyhdisteet liitetään happeen. Muutoin happi (O2) on puhdasta solumyrkkyä ja aiheuttaa ns. radikaalireaktiota ja hapetusstressiä! Eli raudanpuute aiheuttaa väsymystä, sillä rauta-atomin puuttuessa hemistä, happea ei kuljeteta riittävästi kudoksiin, jolloin energiaa ei tule.  

Seuraava ei ole tarkoitettu provokatiiviseksi, otetaan se siis huumorilla: Moni suomalaisurheilija suurkilpailujen haastattelussa on vilustunut, uupunut, ja itkee maalissa. Väitän että heillä on tyypillisesti erittäin korkea hemoglobiini, luokkaa 160–180 g/l (ts. punasolun hemirakenteen pitoisuus on korkea), ja tähän O2 sekä CO2 tarttuvat. Tämä hemoglobiini siis sisältää vain yhden rautavaraston. Se on niin korkea kuin mahdollista, sillä urheilija jos kuka tarvitsee todella paljon energiaa urheilusuorituksessaan. Ts. lähes kaikki hänen rautavarastonsa ovat nyt hemoglobiinissa. Muut varastot ovat tyhjentyneet.  

Rauta on todella reaktiivinen yhdiste, ja sitä on elimistön soluissa käsiteltävä todella varoen, jotta ns. hapetusstressiä ei pääse syntymään. Rauta voi esiintyä sekä Fe2+ että Fe3+ muodoissa, näistä ensimmäinen on ns. pelkistynyt, ja jälkimmäinen ns. hapettunut muoto. Tätä siirtymistä hapettuneesta edes takaisin pelkistyneeseen muotoon tapahtuu kaiken aikaa ja tässä Fe3+ muodossa on yhden elektronin vajaus. Tällöin Fe3+ muoto on hyvin reaktiivinen, Fe3+ muotoinen rauta hakee tarvittavan elektroninsa joltain toiselta heikommalta molekyyliltä. Usein kohteeksi voi tulla rasvahappo, joka taas on herkkä luovuttamaan elektronin, tällöin tapahtuu rasvahapon hapettuminen. Tästä taas seuraa rasvahappojen elektroninryöstön ketjureaktio, mikä herkästi kulkee pitkin soluseinämää, juuri siellä, missä rasvahappoja luontaisesti on. Solut rajautuvat solukalvoon, mikäli se on rikki, ehjää solua ei enää ole!  

Toinen ryhmä, jolla on usein korkea hemoglobiini (Hb), ovat tupakoitsijat. Häkä eli CO sitoutuu hemirautaan, ja se pyritään poistamaan. Näin ollen elimistö pyrkii tekemään kaikkensa saadakseen riittävästi happea kuljetukseen, ja alkaa tuottamaan lisää Hb:tä. Tämä johtaa siihen, että tupakoitsijoilla on tyypillisesti korkea Hb. Yksin Hb:n kautta raudan puutteen mittaaminen ja siitä päätteleminen ei siten mielestäni ole mahdollista ennen kuin Hb on riittävän alhainen, esim. alle 110 g/l. On harmillista, että Hb mittaukset varsin usein ovat ainoa menetelmä, mitä käytetään raudanpuutteen arvioinnissa. 

Mikäli rautaa on paljon ja se on ns. irtonaisena verenkierrossa, se on siis reaktiivinen ja saa aikaan haitallisia reaktioita. Siksi rautaa ei saa olla liikaa. Elimistö myös kierrättää sitä: verenkierron makrofagi-nimiset solut, elimistön siivouskoneisto, syö sisäänsä kuolleet solut ja poistaa niistä raudan, mutta jättää ne sisäänsä, jotta ne voidaan sitten turvallisesti siirtää uusiin soluihin.  

Sanoisin että liikarauta on hätätila elimistölle, aivan kuin se huutaisi elimistössä vapaana kiertävälle osuudelle: ”piiloon, piiloon!” Näin se tekeekin, sillä maksasta tulee raudan oma hormoni, hepsidiini, joka sulkee ns. rautaportit, kanavat, joiden kautta rauta kulkee soluihin sisään. Kun raudan pitoisuus nousee seerumissa korkeaksi, hepsidiiniä alkaa erittyä, ja rauta piilotetaan soluihin sisään. Hepsidiiniä ei kuitenkaan juurikaan osata määrityksiin pyytää, vaikka se on ollut jo pitkään tarjolla. Moni tällainen uusi määritys jää käyttämättä, kun uusien tuulien oppiminen kestää, eikä kokemusta niistä ole. Hepsidiini siis kertoisi, kuinka valmis elimistö on antamaan raudan siirtymiset varastosta toiseen, eli onko olemassa oleva rautaliikenne ”suljettu”. (4) Tässä voisi kuvitella että käynnissä on sota, ja jos rauta-atomit ovat miehiä, niin miehet ovat nyt pois käytöstä, liikkuminen on estetty. 
 

Ferritiini raudan puutteen merkkiaineena 

Moni haluaa usein mittauttaa ferritiini-arvonsa, yhden rautavaraston, ja sen ollessa matala, halutaan käyttää lisärautaa. On varmasti niin, että matala ferritiini (< 15 µg/l) osittain kuvastaa raudanpuutetta, mutta lähinnä pahempi tilanne on liian korkea ferritiini. Moni kliinisen kemian asiantuntijakin tietää, että korkea ferritiini (yli 100 µg/l) on ennemminkin merkki liiallisesta hapetusstressistä. Se on yhteydessä tulehdukseen ja esim. liikalihavuuteen. Esim. Khanin (5) artikkelin mukaan ”ferritiini on enneminkin tulehdusmerkkiaine ylipainoisilla ja lihavilla kuin raudan puutteen merkkiaine”! He suosittelevatkin mitattavan myös kaikki muut raudan varastoarvot. Yleisin tilanne on kuitenkin se, että raudan puute aiheuttaa tulehdusta, ja tämä puute ja tulehdus jää usein hoitamatta. Hankaluutta mielestäni ferritiinin arvojen suhteen tulee siitä, että on vaikea arvioida, mikä tulostaso on suotava. 
 

Raudanpuutteen korjaaminen 

Ravintolisiä on tarjolla entistä enemmän ja niiden valinta onkin osoittautunut erittäin oleelliseksi. Minulla onkin ollut tapanani sanoa, että markkinamiehet ovat tulleet tällekin puolelle! Olen käytännössä huomannut, että kaikki tuotteet eivät yksinkertaisesti korjaa raudanpuutetta. Rauta imeytyy ohutsuolen yläosasta, ja meistä monella on nykyään varsin paljon suolivaivoja.  

Liikarauta on siis haitallista, ja suolistossa se siis ruokkii huonoja mikrobikantoja. Tästä seuraus on usein joko ummetus tai ripuli. Aivan kuin suoli ummetuksessa pyrkisi hidastamaan suolen motiliteettia estääkseen raudan kulkeutumisen paksusuoleen, jossa moninkertaisesti merkittävin osa mikrobeista olisi sitä saalistamassa. On tyypillistä, että raudan puutteen ollessa suurta, pyritään antamaan suuria annoksia rautaa. Tällöin syntyvästä ripulista voisi kuvitella, että raudasta räjähdysmäisesti lisääntyneet haitalliset kannat pyritään häätämään suolesta pois. 

Kirjallisuudessa on kuitenkin myös näyttöä esim. aneemisista, yli 80-vuotiaista potilaista, joita hoidettiin eri annoksilla suun kautta käytettävää rautaa: 15, 50 ja 150 mg /pv. Tällöin rautavarastot korjautuivat parhaiten 15 mg annoksella, kun taas tätä isommilla annoksilla tulehdusmerkkiaine CRP oli korkeampi ja oirekuva selvästi huonompi, kuin pieniannoksisen raudan ollessa kyseessä. (6)

Myös amerikkalainen johtava tutkimusryhmä on hiirityössään osoittanut, kuinka ulkopuolelta annettu hepsidiini (mallittaen tilannetta, jossa rautaa on annettu elimistöön iso annos), sulkee rautaportit ja seerumin rauta romahtaa kolmeksi päiväksi. (7)

Ts. vähemmän rautaa / pv lisäravinteena tai suonen sisäisesti on lopulta enemmän rautaa elimistölle! Osa uusista rautatuotteista onkin sellaisia, joissa rauta imeytyy suun limakalvoilta, eli ohittaa suolen. Nämä tuotteet usein nostavat rautatason paremmin, mutta yleisesti nosto kestää vähintään 2–3 kk. Suun limakalvoilta imeytyvien tuotteissa on akaasiakumia, joka saattaa olla allergisoivaa niille, joilla on jo trooppisten hedelmien allergioita (banaani, kiwi, ananas, papaija tai mango). 
 

Rautaan liittyvät laboratoriotestit: 

Tarjoamme laajaa rautapaneelia, joka koostuu 19 eri parametrista, sisältäen täydellisen verenkuvan sekä myös muista tekijöistä, kuten punasolujen muodostumiseen vaikuttavasta E-folaatista, jne. Saatavilla on myös kapeampi rautapaneeli (näistä 3 eri parametria) useissa eri Aito-kaupan liikkeissä.  

Määritykset pitää tehdä paastoverinäytteinä ja aamun klo 7:00–10:30 välisenä aikana. Tämä teettää luonnollisesti haasteita monille, kuten myös liikkuvalle laboratoriollemmekin. Voit katsoa hinnat sekä seurata liikkumistamme nettisivujemme kautta. Aika pitää aina varata joko nettisivujen tai myymälän kautta.  
 

Viitteet: 

  1. Kassebaum NJ, Jasrasaria R, Naghavi M, et al. A systematic analysis of global anemia burden from 1990 to 2010. Blood. Jan 30 2014;123(5):615-624. 
  2. Murray MJ, Murray AB, Murray MB, Murray CJ. The adverse effect of iron repletion on the course of certain infections. British medical journal. Oct 21 1978;2(6145):1113-1115. 
  3. Cherayil BJ. Iron and immunity: immunological consequences of iron deficiency and overload. Arch Immunol Ther Exp (Warsz). Dec 2010;58(6):407-415. 
  4. Singh B, Arora S, Agrawal P, Gupta SK. Hepcidin: a novel peptide hormone regulating iron metabolism. Clinica chimica acta; international journal of clinical chemistry. May 12 2011;412(11-12):823-830. 
  5. Khan A, Khan WM, Ayub M, Humayun M, Haroon M. Ferritin Is a Marker of Inflammation rather than Iron Deficiency in Overweight and Obese People. J Obes. 2016;2016:1937320. 
  6. Rimon E, Kagansky N, Kagansky M, et al. Are we giving too much iron? Low-dose iron therapy is effective in octogenarians. The American journal of medicine. Oct 2005;118(10):1142-1147. 
  7. Rivera S, Nemeth E, Gabayan V, Lopez MA, Farshidi D, Ganz T. Synthetic hepcidin causes rapid dose-dependent hypoferremia and is concentrated in ferroportin-containing organs. Blood. Sep 15 2005;106(6):2196-2199. 

 

Kuva 1: Kuinka laboratorio-arvojen viitevälit määritetään? Mitataan tutkittava laboratoriomääritys esim. tuhannelta ”terveeltä” vapaaehtoiselta, ja sen jälkeen saaduista tuloksista piirretään kuvaaja. Tästä saatava kuvaaja on ns. Gaussin kuvaaja, jossa tulosjakauma on usein lehmänkellon muotoinen. Kun muutakaan menetelmää arvioida optimaalista tulostasoa ei ole, leikataan sekä ala- että yläpäästä 2,5 % tuloksista. Keskelle jää 95 % koko populasta. Kuitenkin maailman johtavat asiantuntijat ovat jo vuosikymmeniä olleet sitä mieltä, että väestöstä 30–40 % on raudan puute, niin näin ollen raudanpuutteen parametrejä ei voida arvioida 95 % mukaan.  

Lehden muita artikkeleita

Säilytä kesä ihollasi – hoida myös pintaa syvemmältä
  Merellistä kosteutta tai syväpuhdistusta iholle La Cure kosteusvoide tai mutanaamio Kosteusvoide...
Lue
Risiiniöljyä ripsiin ja teepuusaippuaa ongelmaiholle   
  Risiiniöljy – kauneudenhoidon monitoimiöljy!   Risiiniöljy muistetaan hiusten ja ripsien kasvua...
Lue
Impolan Kasvitilan kasviöljyt ja hampputuotteet – suomalaista superfoodia keholle ja iholle  
Hamppuöljy on myös varsinainen ihoöljy sen sisältämän korkean E-vitamiini- ja karoteenipitoisuuden vuoksi. Erityisesti...
Lue