Pakurikääpä – terveysvaikutukset kiinnostavat tutkijoita

pakuri
pakurikääpä
lahottajasieni
Adaptogeeni
beetaglukaani
terveysvaikutus
immuniteetti
tikkatee
parodontiitti
tee
antiviraalinen
tutkimus
flunssa

Lehtipuiden, erityisesti koivun kyljessä kasvava lahottajasieni, pakuri kiinnostaa tutkijoita sen terveysvaikutusten takia. Pakuri sisältää mm. beetaglukaania, jonka tiedetään tehostavan vastustuskykyä.

Pakurikääpä (Inonotus obliquus) tai tuttavallisesti pakuri on valkolahottajasieni, joka kasvaa melko yleisesti lehtipuissa, erityisesti koivussa, pohjoisella pallonpuoliskolla. Englanniksi ja useilla muilla kielillä se tunnetaan nimellä chaga tai chaga mushroom, joka ilmeisesti tulee venäjänkielisestä nimestä tsaga. Pakurin käyttö onkin ollut yleisempää erityisesti Venäjällä ja itäisessä Euroopassa.

Se muodostaa tumman epämuodostuman, pahkan, koivun runkoon ja on halkaisijaltaan 5–40 cm. Sen tumma pinta on täynnä halkeamia ja sisältä se on ruskean puhuva ja puumainen. Pakuri on hyvin hidaskasvuinen eikä sitä saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Kymmensenttisen pahkan kasvu on kestänyt 10–15 vuotta. Suomessa arvioitiin, että vuosina 2005–2011 pakuria esiintyi 1,77 %:lla koivuista. Siitä huolimatta kokonaismäärä Suomen metsissä on arvioitu olevan 2–4,5 miljoonaa kiloa! Sitä pitää kerätä elävistä puista, koska kun puu kuolee, niin pakurin vaikuttavien aineiden määrä laskee huomattavasti.
 

Pakurin kemiallinen koostumus

Pakurin ravintoainesisältö on seuraava: 13 % vettä, 2 % proteiineja, 2 % lipidejä, 10 % tuhkaa ja 72 % hiilihydraatteja. Se eroaa muista käävistä korkeamman tuhkapitoisuuden ja pienemmän selluloosapitoisuuden suhteen. Kasvun aikana pakuri tuottaa erilaisia sekundaarimetaboliitteja, kuten polysakkarideja (esim. beta-glukaania), fenolisia yhdisteitä ja melaniinia (tumma väriaine). Lisäksi siitä on löydetty erilaisia triterpeenejä, erityisesti betuliinia ja lanosterolityyppisiä aineita. 
 

Pakurin perinnekäyttö

Pakuria on käytetty kansanlääkinnässä sisäisesti keitteenä ja hauteena sekä ulkoisesti voiteena. Pääasiallinen käyttö on ollut syövän ja vatsavaivojen hoito. Lisäksi sillä on hoidettu korkeaa verenpainetta, parodontiittia (hampaiden tukikudoksen tulehdus) ja erilaisia ihosairauksia, kuten ihottumaa, ihotulehdusta ja psoriaasia. Pula-aikoina pakurista on valmistettu kahvinkorviketta, joka tunnettiin nimellä tikkatee.
 

Pakuri kiinnostaa tutkijoita

Perinnekäytön pohjalta pakurista on tehty useita tutkimuksia liittyen sen antituumorivaikutuksiin ja niistä onkin lupaavia tuloksia. Myös antioksidatiiviset ja antiviraaliset vaikutukset kiinnostavat tutkijoita, mutta ne ovat vasta in vitro-vaiheessa eli tehdään koeputkioloissa havaintoja. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että pakuri olisi oikeasti lääkkeenä käytössä. Eräs kollegani tekee parhaillaan tutkimusta pakurikäävän vaikutuksesta Herpes simplex -viruksen kasvuun ja tulokset ovat lupaavia. Käsi kädessä tehon kanssa kulkee turvallisuus ja se on pakurilla hyvä. Vakavia haittavaikutuksia ei ole tiedossa.
 

Pakurikäävän käyttö

Pakurin käyttö on sallittua ravintolisissä ja teenä. Jutellessani erään toisen kollegan kanssa, hän totesi käyttävänsä pakuria aina, kun hän tuntee sairastuvansa flunssaan, ja se kuulemma auttaa. Itse luotan tässä tapauksessa punahattuun, mutta sisältäähän pakuri beetaglukaania, jonka tiedetään vaikuttavan immuunivasteeseen tehostavasti.
 

Tule asiantuntevaan AITO hyvän olon kauppaan!