Kosteusvaurio- ja homesairaus

Kosteusvaurio- ja homesairaus on huonosti tunnistettu ja tunnustettu tauti, jolla ei ole vakiintunutta nimeä. Se on elinikäinen, invalidisoiva, sosiaalista ja työelämää rajoittava systeemisairaus. Toipuminen on hidasta ja vaatii altistavien tekijöiden välttämistä, myrkynpoistoa kehosta ja todennäköisesti myös ravintolisien saantia.

Kosteusvaurio- ja homesairaus on huonosti tunnistettu, tunnustettu (1) ja määritelty tauti. Sen ilmaantuvuudesta Suomessa ei ole tietoa, koska kyseiselle taudille ei ole luotu omaa ICD-10 koodia. R68.81 koodin alle kerätään kaikki ympäristöyliherkkyydestä johtuvat sairaudet. Tämä käytäntö on mielestämme harhaanjohtava, koska esim. jokaiselle sisätaudille on luotu omat koodinsa, eikä yhteistä koodia koko sisätautiryhmälle. Miksi ympäristösairauksien kohdalla tilanne pitäisi olla toisin?

Lääkäreiden on tärkeää ymmärtää, ettei R-etuliitteen saaneita diagnooseja pidetä taudin diagnoosina vaan oirediagnoosina, joka ei oikeuta potilaita saamaan korvauksia. Taudilla ei ole vakiintunutta nimeäkään. 80-luvun alusta tautia on kutsuttu nimellä ”sairas rakennus -oireyhtymä” (eng. sick building syndrome). Myöhemmin kirjallisuudessa tautia on ruvettu kutsumaan ”kosteaan rakennukseen liittyvä sairaus” (damp-building related illness), myrkyllinen musta homesairaus (black mold-related illness, toxic mold syndrome). Kirjallisuudessa on myös esitetty nimiä CIRS (2), joka suomennettuna tarkoittaa kroonista tulehdusoireyhtymää. Edellä mainitut nimet viittaavat myrkylliseen homeeseen, toksikoosiin (=myrkytystauti) ja monielinsairauteen. Kyse on siis taudista, eikä pelkästä oireilusta.
 

Voiko tautia määritellä?

Kosteusvaurio- ja homesairaus on krooninen (elinikäinen), invalidisoiva, sosiaalista ja työelämää rajoittava, jossa on varhainen, akuutti ja krooninen (toipilas) vaihe. Sairaus johtuu poikkeavasta altistuksesta homemikrobistolle ja niiden kasvualustan haihtuville aineille. Siihen liittyy yleisoireita ja eri elimille tyypillisiä oireita, jotka vaihtelevat eri ihmisillä. Tauti voidaan jakaa eri muotoihin, riippuen siitä, mitä ovat pääoireet: Respiratoorimuoto (ylä- ja alahengitystiet), reuman kaltainen autoimmuunimuoto sekä keskus- ja ääreishermoston muoto. Usein todetaan myös sekamuoto, ehkä enemmän lapsipotilailla.
 

Käytännön työssä home- ja kosteusvauriosairaus diagnosoidaan seuraavasti:

- Potilaalla on esitiedoissa altistuminen homeille. Esimerkiksi työskentely tai asuminen rakennuksessa, missä on ollut selvä kosteusvaurio mm. katto/ ikkunat vuotaneet sateella tai viemäri/ vesijohto ovat rikkoutuneet. Homeen näkyminen seinillä, katossa tai muissa rakenteissa on selvä merkki altistumisesta homeille.

-Potilaalle kehittyy ns. sairas rakennus -oireyhtymä -tyyppinen tilanne eli potilas itse huomaa oireiden pahenevan hänen ollessa sisällä kosteusvaurioituneessa rakennuksessa. Vastaavasti oireet lievenevät hänen ollessa poissa rakennuksesta ulkoilmassa.

- Osalle potilaista tulee seurannassa monikemikaaliyliherkkyys. Ärsytystä aiheuttavat mm. hajuvedet, deodorantit, pesuaineet, savut, tuoreet maalipinnat ja pölyt. Myös kampaamotuotteet, kuten hiuslakat ja hiusväriaineet tai liikennesaasteet, kuten pakokaasut ja tuulilasinpesuneste saattavat aiheuttaa ärsytystä.

- Suurelle osalle home- ja kosteusvauriopotilaista kehittyy hyvin herkkä hajuaisti homeille ja kemikaaleille. Hyvin herkän hajuaistin kriteerinä pidetään sitä, että potilas pystyy haistamaan homeen hajun vierustoverin vaatteista.

Kun potilaalla on kaikki neljä yllämainittua kriteeriä, on home- ja kosteusvauriosairaus, sekä siihen usein liittyvä monikemikaaliyliherkkyys ilmeinen. Silloin ollaan taudinkulussa jo myöhäisvaiheessa eli tauti on jo kroonistunut. Tässä vaiheessa hoitotulokset ovat huonommat kuin varhaisvaiheessa, kuten esim. sairas rakennus -oireyhtymän ensi kerran ilmaantuessa.
 

Mitkä ovat taudin vaiheet?

Taudin kulussa, kuten esim. infektiotaudeissa (vaikka kosteusvaurio- ja hometauti ei ole klassinen infektiotauti), voidaan todeta varhaisvaihe, joka voi kestää useita kuukausia, akuuttivaihe, joka voi kestää lyhyemmän ajan ja pitkä, miltei elinikäinen krooninen tai toipilasvaihe.

Varhaisvaiheessa potilas voi kokea, että ”kaikki ei ole ihan kohdallaan”, muttei vielä ymmärrä mistä oireet johtuvat. Silmissä ja hengitysteissä on ärsytysoireita, kuten silmien kirvelyä ja punoitusta, nuhaa sekä yskää ja nenän tukkoisuutta. Lisäksi hän voi tuntea outoa väsymystä, johon ei löydy selitystä. Laboratoriotulokset (LA, CRP, PVK, TSH ja T4v) ovat normaaleja, merkkejä tulehduksesta, kilpirauhasvajaatoiminnasta tai anemiasta ei näillä tutkimuksilla todeta.

Tässä vaiheessa potilaan päällimmäinen oire voi olla silmien ja kurkun kutina sekä pieni yskä. Vaihteleva, ajoitttainen väsymys sekä suoliston toimintahäiriöt ja muut oireet tulkitaan toiminnallisiksi vaivoiksi.

Akuuttivaihe tulee hiipien. Siinä vaiheessa potilas tajuaa, että ”jotain on todella pielessä”. Mikäli kosteusvauriota ei ole vieläkään havaittu, potilas voi kärsiä kohtalaisen pitkään hakkaavasta yskästä, äänen häviämisestä, sivuonteloiden tulehduksista, silmien- ja ihon tulehduksesta sekä lihas- ja nivelkivuista. Vähitellen tässä vaiheessa hyvin monet potilaat valittavat voimakasta väsymystä, mikä osalla potilaista voi täyttää ns. kroonisen väsymysoireyhtymän kriteerit. Jotkut kuvaavat oloansa, että ”elimistö on mennyt täydelliseen oikosulkuun” tai ”virta on pois päältä”. Joillekin kehittyy selittämättömiä neurologisia oireita, kuten huimausta, kaatuilua, päänsärkyä, keskittymiskyvyn häiriöitä, kognitiivisia oireita sekä ”aivosumua”. Tällä tarkoitetaan keskushermoston toiminnallisia häiriöitä, jotka yleensä ilmenevät toistuvina päänsärkyinä, huimauksena, vaikeutena keskittyä ja ohimenevinä muistihäiriöinä.

Akuuttivaihe tulkitaan usein vaikeaksi flunssaksi, koska siihen voi liittyä lievää kuumeilua ja hengitysteiden oireita. Yleisesti käytetyt hoitokeinot, kuten esim. nenäsuihkeet, kipulääkkeet tai antibiootit eivät auta. Oivallus siitä, että sairaus liittyy oleskeluun tietyssä rakennuksessa, tapahtuu viiveellä. Kun potilas poistuu rakennuksesta, hänen oireensa saattavat lievittyä. Vasta sen jälkeen, kun potilas poistuu kokonaan kosteusvaurioituneesta rakennuksesta, alkaa hänen ”pitkä ja kivinen” toipilasvaiheensa, joka voi kestää useita kuukausia tai jopa vuosia.

Tauti on salakavala. Kosteusmikrobiston saastuttama rakennus voidaan peruskorjata tai jopa purkaa, mutta jo tapahtunutta elimistön herkistymistä ei voida enää saattaa entiselleen. Kerran herkistynyt on aina herkistynyt, vaikka välillä potilas olisi oireeton. Noin puolelle ”homepotilaista” kehittyy monikemikaaliyliherkkyyttä. Herkistyminen toki heikkenee, jos henkilö ei saa uutta altistusta. Hyvin lyhytkin uusi altistus voi palauttaa nopeasti oireet, joista paraneminen voi kestää yhä vain kauemmin. Useat altistukset voivat johtaa palautumattomaan tilaan.

Kaikissa taudin vaiheissa sairastunut toki reagoi tilanteeseen myös mielellä. Hänellä voi esiintyä unettomuutta, ahdistusta ja mielialan laskua. Ahdistus voimistuu, kun sairastunut vihdoinkin tajuaa, mistä on kysymys. Hän joutuu tekemään elämässään isoja ratkaisuja asumisen, työpaikan ja joskus ammatinkin suhteen. Tässä vaiheessa hän huomaa jäävänsä yksin sairautensa kanssa, koska Suomessa tätä tautia ei virallisesti luokitella sairaudeksi. Lukuisat potilaat sairastuvat myös epätyyppilliseen astmaan tai allergiseen keuhkorakkuloiden tulehdukseen (3), jonka diagnostiikka Suomessa on tänä päivänä puutteellista. Lääkärin pitäisi osata kysyä kaikki hengitystieoireet erikseen. Jos esiintyy pitkäaikaista yskää ja mahdollisesti hengästymistä ja/tai rinnan polttelun tai hengitysteiden ahtautumisen tunnetta, pitää käynnistää tehokas ja riittävän pitkäkestoinen keuhkojen seuranta.
 

Mitkä ovat taudinkuvaan vaikuttavat tekijät?

Taudinkuvassa oireita aiheuttavina tekijöinä esiintyy infektioita, homemyrkytys ja allergisia reaktioita. Taudin vakavuuteen vaikuttavat tekijät: mahdollisesti sukupuoli, sairastuneen terveyden ja ravitsemuksen tila, altistuksen pituus ja voimakkuus, sekä muut ympäristötekijät. Koska kyseessä on ennen kaikkea myrkytystila, joka kohdistuu kaikkiin elimistön soluihin, mukaan lukien aivosolut, oireiden monimutkaisuus on hyvinkin selitettävissä. Vanhentunut termi, ”medically unexplained eli MUS” -oireet, ei mielestämme ole enää käyttökelpoinen.

Kaikki oireet voidaan ymmärtää, mikäli tiedostetaan, että ne johtuvat mm. solujen huonosta voinnista. Solujen energiantuotantotehtaiksi kutsutut mitokondriot kärsivät vaurioista (4). Homeiden toksiinit tarttuvat moniin rakenneproteiineihin ja myrkytys aiheuttaa mikroverenkierron häiriöitä ja solutasolla hapen puutetta. Elimistössä voidaan todeta myös hapetusstressiä. Luontaisen immuniteetin käynnistymisen merkkeinä ovat esim. kohonneet tulehdusvälittäjäaineet (IL-1β ja TNFα). Aikuisten, pääosin Th1-suuntainen immuniteetti siirtyy Th2/Th17 suuntaan. (5) Atoopikoilla ja pikkulapsilla Th2-suuntainen immuniteetti vahvistuu entisestään. Näillä potilasryhmillä voi esiintyä homeallergiaa (IgE vasta-aineet ja positiiviset ihotestit, Skin Prick Test). Sellaiset löydökset ovat harvinaisia.

Todetaan myös B-lymfosyyttien aktivaatiota. Joillakin potilailla voidaan todeta erilaisia autovasta-aineita, kuten esim. tuma- (ANA), sileälihasvasta-aineita (ASM) sekä keskushermoston ja ääreishermoston O-myeliini autovasta-aineita kuitenkin yleensä melko matalina määrinä. (6) Hengitysteitse, aivoveriesteen ohi päässeet myrkyt tunkeutuvat suoraan aivokudokseen. Aivojen sisäiset myrkyt aiheuttavat aivokudoksen toimintahäiriöitä ja jonkin asteista tulehdusta. Erityisesti pienet lapset ovat suuressa riskissä sairastua. Toistaiseksi ei tiedetä, onko ns. aivojen myrkytystilalla ja myöhemmin mahdollisesti kehittyvillä hermosolujen rappeumasairauksilla yhteyttä, mutta ainakin sellainen on nostettu esille. (7)
 

Voiko potilasta ylipäätään auttaa?

Toteamme lyhyesti, että vaikka hyviä, kontrolloituja ja näyttöön perustuvia hoitotutkimuksia on vähän, potilaita on autettu seuraavilla terapiamuodoilla:

- Ohjeistetaan potilasta välttämään altistavaa tekijää. Tämä ohje on ehdoton.

- Huolehditaan myrkkyjenpoisto toimenpiteistä, kuten esim. suositellaan saunomista ja hikoilua fyysisen rasituksen yhteydessä. Voinnin ja suorituskyvyn mukainen fyysinen aktiviteetti ulkoilmassa on tärkeää toipumisen kannalta. Suolahuoneen käyttö on todettu myös hyödylliseksi joillakin potilailla, joilla on hengitystieoireita.

- Annetaan neuvontaa oikeasta ravitsemuksesta ja lääkkeellisen tukihoidon käytöstä. Kokemusperäisesti monet home- ja kosteusvauriopotilaat hyötyvät hiilihydraattiköyhästä ja runsaasti luomukasviksia sisältävästä ruokavaliosta. On mahdollista, että joillakin ravintolisillä kuten N-asetyylikysteiinillä on merkitystä homepotilaiden hoidossa, joskaan kontrolloituja tutkimuksia tästä aiheesta ei vielä ole.

Sellaisilla antioksidanttiaineilla, kuten esim. rasvaliukoisilla vitamiineilla A, D, E on tärkeä rooli elimistön happamoitumistilan korjaamisessa. Myös B-ryhmän vitamiinien ja C-vitamiinin saannista pitää huolehtia. Monet potilaat siirtyvät gluteenittomalle ruokavaliolle, välttäen vehnää, kauraa, ohraa ja ruista. Ubikinonilla on mitokondrioita tukeva ominaisuus. Hyvät rasvahapot ovat tarpeellinen lisä solukalvojen korjausmateriaalina. On hyvin tärkeää tarkistaa kivennäis- ja hivenaineiden tasapaino, kuten esim. raudan, sinkin, seleenin ja magnesiumin. Nämä mikroravinteet ovat monien entsyymien apuaineita. (7) Kilpirauhasen mahdollista vajaatoimintaa pitää korjata. Krooniset infektiot hoidetaan tarvittaessa antibioottikuureilla. Ravitsemuslääketiede on Euroopassa pitkälle kehittynyt ala. Sen tärkeys korostuu silloin, kun elimistöllä on stressiä tai toipuu myrkytystilasta, kuten esim. kosteusvaurio- ja homesairaudessa. Toistaiseksi on kuitenkin vähän kontrolloituja tutkimuksia eri ravintoaineiden ja vitamiinien merkityksestä home- ja kosteusvauriosairauden hoidossa.
 

Yhteenveto

Kosteusvaurio- ja homesairaus on hyvin monimutkainen, invalidisoiva, potilaan sosiaalielämää heikentävä sairaus. Sairauden peruspiirteitä ovat myrkytystila, puolustuskyvyn aktivoituminen ja monenlaiset aineenvaihduntahäiriöt. Toipuminen on hidasta ja vaatii altistavien tekijöiden välttämistä sekä myrkynpoistoa ja todennäköisesti myös ravintolisien saantia. Sairaus ei rajoitu vain astmaan, kuten tällä hetkellä on tapana ajatella, vaan oirekuva on moninainen. Hengitystieoireiden lisäksi on usein myös reumaattisia oireita, neurologisia oireita, loputonta väsymystä ja poikkeuksellisen paljon erilaisia infektioita. Tulevaisuudessa tulee paremmin perehtyä taudin diagnostiikkaan, hoitoon ja potilaiden kuntoutukseen moniammatillisin keinoin.
 

Kiitokset

Kiitän Professori Ville Valtosta suuresta avusta tämän artikkelin valmistelussa.
 

Kirjallisuutta

1. Tuuminen T. Kosteus- ja homealtistusoireyhtymä on tunnistettava ja tunnustettava. Erikoislääkäri 3/2015, 25 vsk 88-89.

2. Shoemaker RC, House D and Ryan JC. Structural brain abnormalities in patients with inflammatory illness acquired following exposure to water-damaged buildings: a volumetric MRI study using NeuroQuant(R). Neurotoxicol Teratol 2014;45:18-26.

3. Wolff H, Mussalo-Rauhamaa H, Raitio H, Elg P, Orpana A, Piilonen A, Haahtela T. Patients referred to an indoor air health clinic: exposure to water-damaged buildings causes an increase of lymphocytes in bronchoalveolar lavage and a decrease of CD19 leucocytes in peripheral blood. Scand J Clin Lab invest 2009;69:537-44.

4. Gray MR, Thrasher JD, Crago R, Madison RA, Arnold L, Campbell AW, Vojdani A. Mixed mold mycotoxicosis: immunological changes in humans following exposure in water-damaged buildings. Arch Environ Health 2003;58:410-20.

5. Zhang Z, Biagini Myers JM, Brandt EB, Ryan PH, Lindsey M, Mintz-Cole RA, et al. β-Glucan exacerbates allergic asthma independent of fungal sensitization and promotes steroid-resistant TH2/TH17 responses. J Allergy Clin Immunol 2016 Apr 20. pii: S0091-6749(16)30084-7. doi: 10.1016/j.jaci.2016.02.031. [Epub ahead of print]

6. Hope J. A Review of the Mechanism of Injury and Treatment Approaches for Illness Resulting from Exposure to Water-Damaged Buildings, Mold, and Mycotoxins Review Article The Scientific World Journal, Volume 2013, Article ID 767482, 20 pages http://dx.doi.org/10.1155/2013/767482.

7. Bredesen DE. Inhalational Alzheimer's disease: an unrecognized - and treatable - epidemic. Aging (Albany NY) 2016; Feb;8(2):304-13.
 

Sidonnaisuuksia: Ei ole
 

Kysy lisää tuotteista lähimmästä Luontaistuntija-myymälästä!

Lehden muita artikkeleita

Luontaistuntija-tarjoukset
Tarjoukset ovat voimassa myymälöissä ja -verkkokaupassa 3.5.–30.5.2017 tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Valikoima...
Lue
Terveysuutisia maailmalta
Lämpimät terveiset terveysalan messuilta Lontoosta. Siellä minulle vahvistui jo aiemmin kokemani tunne: tämä on se...
Lue
Kalaöljyn EPA-rasvahappo suojaa sydäntä ja ehkäisee valtimotauteja
  E-EPAa on tutkittu pitkään psykiatriassa ja kardio­logiassa, ja tulokset ovat vallan erinomaisia. E-EPA ehkäi...
Lue