Miten voimme itse vaikuttaa terveyteemme ja vastustuskykyymme?

Terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä vastustuskyvyn kannalta. Liikunta ja monipuolinen ravinto parantavat vastustuskykyä. Varmistetaan, että saamme riittävästi antioksidantteja, D-, C- ja B12-vitamiinia sekä seleeniä. Vaikka ihmiset syövät samojen ravitsemussuositusten mukaisesti, tulokset ovat eri ihmisillä erilaiset. On tärkeää mitata ravintotekijöitä, että tiedetään, miten ravitsemus on toteutunut, toteaa lääkäri, biologi Erkki Antila.

Onko suositeltavaa käydä oma-aloitteisesti laboratoriokokeissa?

Kyllä, mutta siinä on olemassa omia riskejään, toteaa Erkki Antila.

Osataanko vastauksia tulkita oikein ja osataanko valita oikeita tutkimuksia?

Monet laboratoriot tarjoavat erilaisia terveyspaketteja, joista tulee tulkinta, jossa on viitearvot.

Viitearvot ovat 95 % laboratoriotutkimustulosten alaraja- ja yläraja-arvojen väliin asettuvista tutkimustuloksista. Oletuksena, että tutkittavat ovat terveitä.

Vaikka laboratorioarvot ovat viitearvojen sisällä, se ei välttämättä tarkoita, että ihminen on terve

Usein ei ymmärretä, mitä viitearvo tarkoittaa. Julkaistuista tutkimuksista ja muista mittareista voimme asettaa tavoitetasoja. Näin on menetelty Suomessa esim. kolesteroliarvojen suhteen. Tulkinta tulisi periaatteessa aina varmistaa, koska riskit tulevat etenkin, jos on sairas. Jos esimerkiksi kolesteroli on korkea, pitääkö sitä hoitaa vai voisiko vaikkapa ruokavaliolla vielä vaikuttaa, kertoo Antila.

Mitä laboratoriotutkimuksia olisi hyvä itse mittauttaa?

• D-vitamiini – kalsidiolin eli aktiivisen D-vitamiinin esiasteen tavoitetaso on kansainvälisten D-vitamiinitutkijoiden mukaan vähintään 80 nmol/l.
• Rautatasapaino
• Hemoglobiini
• Ferritiini – tulkinta on helppoa tietyin edellytyksin. Ferritiinissä pitää muistaa, jos se näyttää olosuhteisiin nähden liian hyvältä, se voi näyttää väärin. Ferritiini on ns. akuutin vaiheen proteiini. Jos elimistössä on esim. tulehdusta, ferritiini nouseekin tulehduksen eikä raudan takia.
• B12-vitamiini – puutos on nykyään paljon yleisempää kuin kuvitellaan. Nuorimmat potilaani, joilla on ollut B12-puutos ovat olleet parivuotiaita.

Mikä on suositeltava D-vitamiiniannos?

On hyvä muistaa, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan päiväsaantisuositukset on tehty vastaamaan terveiden ihmisten tarpeita. Perimässä ja muissa tekijöissä on yksilöllisiä muuttujia, jotka vaikuttavat siihen, ettei tavoite toteudu aina samalla tavalla kuin riittäväksi arvioitu saantitaso ravinnosta. Monet yksilölliset tekijät, kuten krooniset tulehdukset, maksa- ja suolistosairaudet, liikapaino ja perinnöllisyys vaikuttavat tarpeeseen, muistuttaa Antila.

Korona-aikana olen suositellut aikuisille 100 ug päivässä talviaikana. Samalla annoksella voi ihmisillä olla aivan erilaisia tuloksia. Siksi D-vitamiinia kannattaa seurata kalsidioli-mittauksella, toteaa lääkäri, Erkki Antila.  

Lääkäri, biologi Erkki Antilaa Kruunuhaan lääkärikeskuksesta haastatteli toimittaja

VIRPI UKKONEN